Anna, salli, jätä
Kerään pientä innostuakseni kokeilemaan jotakin suurempaa. Keräilyyn liittyy läheisesti korit, jotka säilyttävät aarteet. Mutta keräilyäkin aikaisemmin tulee rukous, että löytäisi tarvitsemansa ja sen mitä ei vielä tiedä tarvitsevansa. Yhdestä pienestä rukouksesta kasvaa vaatimusten lista, rukousten jono, rukousnauha. Rukoukset on punottava muistiin, jotta ne muistaisi eikä pyytäisi liikaa.Harhailen mielelläni eri käsityötekniikoiden parissa joko niistä lukien tai niitä kokeillen, välillä lumoutuen ja välillä unohtaen. Koen katsontatapani aina vähän viistoksi. Kuulunko tuonne vai tänne ja mihin oikeastaan haluan liikkua? Välillä liikun kierrättäjien kanssa samoilla roskalaatikoilla ja tunkioilla. Sitten taas kyllästyn kaikkeen kuluneeseen ja haluan kiiltävää ja puhdasta. Viehätyn luonnon omista – puhtaista – jätteistä.Tällä hetkellä koen kaikkein läheisimmäksi materiaaliksi vanhat kirjat. Nuo lukemattomat kirjat sisältävät tarinoita, joiden päällä, rinnalla ja sisällä on helppo kuljettaa uusia tarinoita. Vanhat kirjat ovat kulttuurimme tuotteita, joista aika on ajanut ohi tehden ne arvottomaksi jätteeksi. Olkoonkin rukousnauhojen ketju korin suu ja mahdollisuus punoutua paljon syvempään tutkimukseen mikä on esteettistä ja järkevää omien-, toisten- ja luonnonvarojen käyttöä tai käyttämättä jättämistä.
Anna meille jokapäiväinen leipämme. 2009.
Jätä kalat vesiimme 2009.
Salli metsän pitää omansa 2009
